Varaslähtö Halloweeniin!!!
Selailtuani lukuisia kakkublogeja iski valtava hinku päästä väkertämään täyskäriä pitkästä aikaa. Meidän tukaripojat olivat viikonlopunvietossa joten ei kun kakun tekoon ja lisää vieraita kutsumaan :) Lähestyvä Halloween ja pojat-on-poikia -jutut voittivat kun mietittiin tekisinkö hämyhäkki- vai ruusukoristelun ;) Noista oikeanpuolisista hämpeistä sentään tuli jo vähän paremman näköisiäkin, ensimmäiset oli ihan sittisontiaisia. Ne on tehty hopeatoffeesta ja hämähäkinverkko sulatetulla valkosuklaalla pursottaen. Ja pursottamisesta puheenollen, pursotin ekaa kertaa elämässäni kermavaahtoa kakun reunoille, joten jälki on sen näköistä.
Sitten hommiin. Tee ensin kakkupohja vuokasi tilavuus ja syöjien määrä huomioiden, itse tein 6 munan pohjan mikä oli aivan liian iso 4 aikuisen ja 3 lapsen kakuksi. Täytteeksi valitsin kaksi erilaista moussea, mustikkainen valikoitui värinsä vuoksi ja valkosuklainen kyseiseen herkkuun tuntemani intohimon pohjalta. Molempien täytteiden sekä hopeatoffeekuorrutteen ohjeet löytyvät alkuperäisinä Hellapoliisin blogista.
Mustikkamousse
6 liivatelehteä
2 dl vispikermaa
2 dl ranskankermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ litraa mustikoita soseutettuna
Liota liivatelehtiä runsaassa vedessä 5-10 minuuttia, vaahdota sillä välin kerma. Soseuta mustikat (puolijäisinäkin ne menevät helposti tehosekoittimella). Sekoita ranskankerma, tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja soseutetut mustikat. Liota liivatteet puoleen desiin kiehuvaa vettä, anna jäähtyä hetki. Lisää liivateseos ohuena nauhana ja nostele joukkoon lopuksi kermavaahto
Valkosuklaamousse
Sitten pari työkuvaa ja niiden myötä varoituksen sanoja. Vaikka olisit laihkarilla kuten minä, älä valitse ranskankermaksi sitä erittäin juoksevaksi osoittautunutta kevytranskankermaa ja kevyttä versiota kaikesta muustakin. Mustikkamousse ei nimittäin niillä hyytynyt :(
Onneksi hukkaan meni vain valtaosa mustikkatäytteestä ja yksi kakkupohjan kerros. Ja vielä suuremmaksi onneksi olin leiponut toisen pienemmän kakkupohjan pakastimeen, siitä siis sulattamaan puuttuva kerros.
Voihan tämän työvaihekuvan ajatella esittävän sitä, miten pieneksi mustikkakerros jäi varsinaisessa kakussa, tai sitä miten hyvin hopeatoffeekinuski pysyy kuosissaan, mutta todellisuudessa se oli laitettava pienen pöydän reunalla kurkkivan apurin takia :) "Onko se minun kakku?" kysyy Sanni.
Kyllä Sannikin pääsi kakkua maistelemaan. Siitä jäi puolet jääkaappiin kummittelemaan kun vieraat olivat lähteneet ja yhden palan lankesin syömään seuraavana päivänä. Koirat saivat ehkä 40% tästä herkusta :P
